— Haudatkaa minut sen kanssa… — kuiskasi Liza, halaillen kulunutta nukkea vaaleanpunaisessa mekossaan. —
Polina ei pelännyt metsää. Viisivuotiaasta asti hän oli tiennyt, miten sammaleesta näkee missä on
Hän istui matolla, puristi tiukasti pehmoista pupuaan eikä ymmärtänyt, miksi äiti huusi. Miksi isä,
Tämä tarina tapahtui kauan sitten, seitsemänkymmenen luvulla, eräässä kylässä… Tamara, kyläkaupan johtaja ja samalla
Syrjäisessä kylässä kukaan ei tiennyt tarkalleen, mistä mykkä Mitja oli ilmestynyt – noin nelikymppinen
”Yäk! Aikainen aamu, ja se ei pysy enää pystyssä! Odottaa taas, milloin saa ostettua
— Isä, minä haluan syödä ja mennä kävelylle! – huudahti pieni Marjaška jälleen, lähestyessään
Tämä syksy oli ollut lempeä. Etelässä oli parhaillaan samettikautensa huipulla, ja keskisessä Suomessa intiaanikesä
Sashkasta tuli orpo, vaikka hänen äitinsä oli elossa. Isästään hän ei tiennyt juuri mitään:
– Anteeksi, mutta kenen luvalla olette minun mökilläni? – kysyi miniä anopiltaan kylmästi. Kristina