Päivän tarina

Valentina Petrovna oli tulossa kotitalonsa luo. Penkillä istuvat mummot keskustelivat hiljattain pysäköidystä autosta. –

Eräänä päivänä Boris riiteli rajusti Artyomin äidin kanssa ja lähti pois. Hän oli liian

— Mene pois täältä, — Viktor sanoi kovaan ääneen ja astui vanhusta kohti. —

Iltaan mennessä isoäiti Vera Timofejevna vetäisi verhot tavalliseen tapaansa tiukasti kiinni, kuin suojellakseen kotiaan

Svetlana istui penkillä. Hänet oli juuri päästetty sairaalasta, ja hän tunsi tehneensä suuren virheen.

Anatoli, tai koko nimeltään Anatoli Semjonovitš, oli työskennellyt tässä sairaalassa vasta kolme kuukautta. Joillekin

— Kuvittelin varmaan vain, — hän kuiskasi itselleen, mutta kuuli äänen uudelleen, nyt selvempänä

Tuli oli kauhea. Talo syttyi keskiyöllä, kun kaupunki vielä nukkui. Vanha puutalo paloi hetkessä.

— Haudatkaa minut sen kanssa… — kuiskasi Liza, halaillen kulunutta nukkea vaaleanpunaisessa mekossaan. —

Polina ei pelännyt metsää. Viisivuotiaasta asti hän oli tiennyt, miten sammaleesta näkee missä on