Vaimonsa jätti vammautuneen miehensä yksin keskelle metsää toivoen pääsevänsä hänestä lopullisesti eroon. Mutta lähes vuotta myöhemmin nainen näki sattumalta miehensä valokuvan sanomalehdessä. Kuvan alla oli teksti, jonka luettuaan nainen kauhistui todella 😱😱
— Ole kiltti, Larisa, älä jätä minua tänne. Enhän pysty edes liikkumaan omin voimin. Miten minä pääsen pois tästä metsästä?
58-vuotias Viktor istui pyörätuolissaan keskellä mutaista metsätietä ja katsoi vaimoaan kyynelsilmin.
— Se ei ole enää minun ongelmani, Larisa vastasi kylmästi ja oikaisi takkinsa. — Olen kyllästynyt huolehtimaan sinusta. Haluan vihdoin elää omaa elämääni.
— Olemme eläneet yhdessä 32 vuotta. Olenhan minä aina pitänyt sinusta huolta. Haluatko todella, että kuolen tänne?
— Sinun olisi pitänyt ajatella sitä aikaisemmin, kun sinusta tuli minulle taakka.
Viktor yritti tarttua vaimoaan kädestä, mutta tämä astui nopeasti taaksepäin.
— Larisa, jätä minulle edes puhelin. Tai soita jollekin, joka voisi tulla hakemaan minut. Lupaan, etten enää koskaan häiritse sinua.
Nainen vain naurahti ivallisesti.
— Jos joku löytää sinut, voit pitää itseäsi onnekkaana.
Hän otti pyörätuolista miehensä pienen laukun, jossa olivat puhelin, asiakirjat ja lääkkeet, ja suuntasi sitten viininpunaisen autonsa luo.
— Larisa! Pyydän sinua! Älä lähde! Minua pelottaa!
Viktor itki ja huusi vaimonsa perään, mutta tämä ei edes kääntynyt katsomaan.
Muutamaa sekuntia myöhemmin moottori käynnistyi, auto kääntyi ja katosi puiden taakse.
Mies jäi täysin yksin valtavan syksyisen metsän keskelle. Hänen ympärillään oli vain märkiä puita, mutaa ja syviä lätäköitä. Kun hän yritti liikkua, pyörätuolin pyörät juuttuivat melkein heti maahan.
Hänellä ei ollut ruokaa, vettä eikä puhelinta, ja lähimmälle tielle oli useita kilometrejä.
Vielä kolme vuotta aikaisemmin Viktor oli ollut terve mies. Hän työskenteli rakennusalalla, ansaitsi hyvin ja elätti perheensä. Mutta vakavan onnettomuuden jälkeen hänen jalkansa lakkasivat toimimasta.
Aluksi vaimo huolehti hänestä, mutta vähitellen hän alkoi ärsyyntyä yhä enemmän. Hän valitti jatkuvasti joutuvansa uhraamaan elämänsä parhaat vuodet miehensä hoitamiseen.
Muutamaa kuukautta aikaisemmin Viktor oli sattumalta kuullut vaimonsa keskustelun ystävänsä kanssa.
— Jos häntä ei enää olisi, voisin edes myydä talon ja aloittaa uuden elämän.
Tuolloin mies ei kiinnittänyt sanoihin suurempaa huomiota. Hän ei olisi koskaan voinut kuvitella, että nainen, jonka kanssa hän oli elänyt niin monta vuotta, pystyisi tekemään jotain sellaista.
Sinä päivänä Larisa oli sanonut miehelleen haluavansa viedä tämän luontoon nauttimaan raikkaasta ilmasta. Viktor oli ilahtunut, sillä viime kuukausina hän oli tuskin päässyt poistumaan kotoa.
Hän ei aavistanut, että vaimo oli suunnitellut kaiken etukäteen.
Kotiin palattuaan Larisa hankkiutui ensimmäiseksi eroon miehensä henkilökohtaisista tavaroista. Seuraavana päivänä hän soitti sukulaisille ja kertoi, että Viktor oli muka päättänyt lähteä omasta tahdostaan.
— Hän sanoi, ettei halua enää asua kanssani. Yritin estää häntä, mutta hän ei suostunut kuuntelemaan.
Sukulaiset hämmästyivät, sillä mies ei pystynyt juuri liikkumaan ilman apua.
Larisa kuitenkin vakuutti, että joku hänen tuttavansa, jota nainen ei ollut koskaan ennen nähnyt, oli tullut hakemaan Viktorin.
Muutamaa päivää myöhemmin hän meni poliisiasemalle ja ilmoitti miehensä kadonneeksi. Hän toisti siellä saman tarinan.
Etsinnät eivät tuottaneet tulosta. Kului kuukausi, sitten toinen. Vähitellen Larisa lakkasi esittämästä huolestunutta vaimoa.
Hän remontoi talon, alkoi tapailla toista miestä ja suunnitteli jo perheen kodin myymistä.
Joskus tuttavat kysyivät, oliko Viktorista saatu mitään uutisia, mutta nainen vain huokaisi surullisesti.
— Valitettavasti ei mitään. Ehkä hän ei todellakaan halua, että häntä löydetään.
Todellisuudessa nainen oli varma, että hänen miehensä oli kuollut metsään jo kauan sitten. Kuukausi kuukaudelta hän tunsi olonsa yhä huolettomammaksi.
Mutta yhdentoista kuukauden kuluttua tapahtui jotain, mitä hän ei olisi osannut odottaa.
Eräänä aamuna Larisa poikkesi pieneen lähikauppaan. Myyjän kerätessä hänen ostoksiaan nainen vilkaisi sattumalta tiskillä lojunutta sanomalehteä.
Etusivulla oli kuva harmaantuneesta miehestä pyörätuolissa.
Larisa ei aluksi uskonut silmiään. Hän tarttui sanomalehteen vapisevin käsin ja nosti sen lähemmäs kasvojaan.
Kuvassa oli Viktor.
Ja kuvan alla oli teksti. Kun nainen luki, mitä siinä sanottiin, hän kauhistui täysin 😱😱 Tarinan jatko löytyy ensimmäisestä kommentista 👇👇

Kuvan alla luki suurin kirjaimin:
”Vaimo jätti avuttoman miehensä kuolemaan metsään. Mies selvisi ihmeen kaupalla ja päätti vuoden kuluttua kertoa koko maalle, mitä todella tapahtui.”
Larisa tunsi sydämensä alkavan hakata rajusti.
Hän avasi sanomalehden nopeasti.
Kävi ilmi, että kaksi vuorokautta sen jälkeen, kun vaimo oli hylännyt Viktorin, metsänvartija oli löytänyt hänet sattumalta. Mies oli lähes tajuton kylmyyden ja nestehukan vuoksi.

Hänet kuljetettiin sairaalaan, jossa lääkärit taistelivat useita päiviä hänen henkensä puolesta.
Kun Viktor palasi tajuihinsa, hän kertoi poliisille kaiken, mitä oli tapahtunut.
Mutta kaikkein kauhistuttavin tieto oli artikkelin lopussa.
”Viktorin mukaan hänen vaimonsa suunnitteli rikoksen etukäteen. Tutkijat onnistuivat löytämään valvontakameratallenteita, joista näkyy, kuinka nainen vie miehensä metsään ja palaa muutamaa tuntia myöhemmin yksin. Lisäksi autosta löytyi jälkiä, jotka tukevat uhrin kertomusta. Tänään Viktor aikoo saapua henkilökohtaisesti oikeuteen todistamaan vaimoaan vastaan.”
Sanomalehti putosi Larisalta käsistä.

Mutta hänen kauhunsa ei päättynyt siihen.
Myyjä, joka oli seurannut naista tarkkaavaisesti koko ajan, sanoi yhtäkkiä:
— Tehän olette hänen vaimonsa, eikö niin? Tunnistin teidät. Teistä näytettiin tänä aamuna uutisia televisiossa.
Larisa kalpeni.
— Olette erehtyneet. En tunne tätä miestä.
Hän kiirehti ulos, mutta tempaistuaan kaupan oven auki hän pysähtyi kuin seinään törmänneenä.

Sisäänkäynnin edessä seisoi kaksi poliisia.
Toinen heistä katsoi naista ja sanoi rauhallisesti:
— Larisa, meidän täytyy keskustella kanssanne.
Sillä hetkellä nainen ymmärsi, että yksitoista kuukautta aikaisemmin hän oli jättänyt miehensä metsään toivoen pääsevänsä tästä ikuisesti eroon. Nyt juuri miehestä tulisi tärkein todistaja häntä vastaan.
Ja Viktor, joka oli kerran anellut vaimoaan olemaan hylkäämättä häntä, ei enää aikonut pyytää tältä mitään.
Hän halusi vain yhden asian: että nainen joutuisi vastaamaan teostaan.
