Kaupungin vaikutusvaltaisimmalla mafiapomolla oli lukuisia tuottoisia liiketoimia. Hän omisti ylellisiä ravintoloita, yökerhoja, kasinoita ja useita suuria yrityksiä. Eniten hän kuitenkin nautti iltojen viettämisestä salaisessa maanalaisessa taisteluklubissaan.
Klubi sijaitsi vanhan, ylellisen rakennuksen alla paikassa, jonne tavallisilla ihmisillä ei ollut pääsyä. Joka ilta sinne kokoontui varakkaita liikemiehiä, vaikutusvaltaisia virkamiehiä ja ihmisiä, jotka olivat tottuneet ratkaisemaan ongelmansa rahalla.
Valtavan salin keskellä seisoi kahdeksankulmainen kehä, jota ympäröi metalliverkko. Sen ympärille oli sijoitettu kalliita pöytiä, joiden ääressä vieraat joivat alkoholia, polttivat sikareita ja löivät valtavia vetoja.
Säännöt olivat täällä lähes olemattomat. Ottelijat astuivat kehään rahan vuoksi, ja katsojat maksoivat suuria summia päästäkseen seuraamaan raakoja taisteluita.
Poliisi tiesi klubin olemassaolosta oikein hyvin, mutta päätti sulkea siltä silmänsä, sillä omistaja maksoi avokätisesti oikeille ihmisille.
Mafiapomo itse oli julma ja äkkipikainen mies. Hän ei sietänyt vastaväitteitä ja uskoi, että jokaisen oli toteltava hänen käskyjään.
Erityisen ylpeä hän oli pääottelijastaan, valtavasta ja lihaksikkaasta urheilijasta, joka ei ollut hävinnyt ainuttakaan ottelua useaan vuoteen.
Sinä iltana klubi oli täynnä. Vieraat keskustelivat äänekkäästi, tarjoilijat kiersivät pöydästä toiseen juomia kantaen, ja kehässä valmistauduttiin seuraavaan otteluun.
Henkilökunnan joukossa työskenteli nuori nainen, joka oli aloittanut työnsä vasta muutamaa päivää aiemmin. Hän ei tiennyt juuri mitään paikan omistajasta ja yritti vain hoitaa työnsä mahdollisimman hyvin.
Nainen oli pienikokoinen, hoikka ja ulkonäöltään täysin vaarattoman oloinen. Hän kulki rauhallisesti pöytien välissä tarjotin käsissään ja yritti olla häiritsemättä ketään.
Jossain vaiheessa tarjoilijatar kantoi useita laseja, kun yksi asiakkaista työnsi yllättäen tuolinsa suoraan hänen eteensä.
Nainen kompastui, menetti tasapainonsa ja kaatoi vahingossa juomaa vieressä seisovan miehen kalliin mustan puvun päälle.
— Voi luoja, olen todella pahoillani! Se tapahtui aivan vahingossa! hän sanoi peloissaan.
Mies vilkaisi hitaasti kastunutta takkia ja nosti sitten katseensa tarjoilijaan.
— Katsotko sinä lainkaan, minne kävelet? hän kysyi kovalla äänellä.
— Anteeksi, en huomannut tuolia. Siivoan tämän heti.
— Tiedätkö edes, kenen kanssa puhut?
Nuori nainen katsoi häntä hämmentyneenä.

— En tiedä, kuka olette, mutta olen jo pyytänyt anteeksi useita kertoja.
Muutama viereisessä pöydässä istuva mies vaikeni välittömästi.
— Onko sinulla aavistustakaan, kuinka paljon tämä puku maksaa? Miten aiot korvata sen?
— Voin viedä sen pesulaan, jos haluatte.
Mies purskahti äänekkääseen nauruun.
— Pesulaan? Luuletko, että voit pilata vaatteeni ja vain kävellä tiehesi?
Nainen alkoi hermostua, mutta vastasi silti:
— Olen jo rauhallisesti selittänyt, että se tapahtui vahingossa. Miksi jatkatte minulle huutamista?
Miehen ilme muuttui hetkessä. Hän ei ollut tottunut siihen, että tavalliset työntekijät puhuivat hänelle tuolla tavalla, varsinkaan hänen vieraidensa edessä.
— Vai niin. Aiot siis vielä väittää vastaan?
Hän viittasi kaksi henkivartijaa luokseen ja osoitti kehää.
— Viekää hänet sinne. Tänään hän ansaitsee itse rahat uuteen pukuuni.
Aluksi nuori nainen luuli miehen vitsailevan, mutta vartijat olivat jo lähestyneet häntä.
— Odottakaa! Oletteko tosissanne? En ole tehnyt mitään pahaa!
Kukaan ei kuitenkaan yrittänyt puolustaa häntä.

Minuuttia myöhemmin nainen seisoi metalliverkon ympäröimän kehän sisällä. Häntä vastapäätä seisoi valtava mies, jonka rintaa ja käsivarsia peittivät tatuoinnit.
Hän oli lähes kaksi päätä tarjoilijaa pidempi, ja hänen käsivartensa näyttivät paksummilta kuin naisen jalat.
Kun katsojat ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa, koko sali räjähti nauruun.
— Lyön vetoa kymmenentuhatta, ettei hän kestä edes kolmeakymmentä sekuntia! yksi vieraista huusi.
— Minä panen kaksikymmentätuhatta sen puolesta, että hän kaatuu ensimmäisestä iskusta! toinen vastasi.
Mafiapomo asettui mukavasti nojatuoliinsa ja hymyili tyytyväisenä.
— Älä vain lopeta liian nopeasti. Annetaan hänen ensin oppia, kuinka minulle kuuluu puhua.
Nuori nainen seisoi verkon vieressä ja katseli vastustajaansa. Hänen kätensä vapisivat hieman, ja hänen silmänsä olivat selällään.
— Pyydän, päästäkää minut pois täältä. Tulin tänne vain tekemään työni, hän sanoi hiljaa.
Vastauksen sijaan kuului ottelun alkamista ilmoittava merkki.
Valtava mies virnisti ja lähti hitaasti kohti tarjoilijaa. Katsojat nousivat paikoiltaan odottaen, että ottelu päättyisi muutamassa sekunnissa.
Mutta juuri sillä hetkellä tapahtui jotakin, mikä sai koko yleisön jähmettymään kauhusta. 😱😳👇👇

Ottelija heilautti kätensä iskeäkseen, mutta nuori nainen väisti salamannopeasti sivulle.
Miehen isku osui tyhjään ilmaan, ja hän kääntyi yllättyneenä katsomaan naista.
Katsojat nauroivat entistä kovempaa ja kuvittelivat hänen vain olleen onnekas.
Mies yritti tarttua naiseen uudelleen, mutta tämä väisti taitavasti, siirtyi hänen selkänsä taakse ja iski nopeasti hänen tukijalkaansa.
Valtava ottelija menetti tasapainonsa ja putosi toiselle polvelleen.
Salissa alkoi vallita hiljaisuus.
Mies ponnahti ylös ja syöksyi raivoissaan eteenpäin. Nainen kuitenkin tarttui hänen käsivarteensa oikealla hetkellä, käytti hyväkseen hänen oman liikkeensä voimaa ja heitti hänet lonkkansa yli.
Raskas ruumis rojahti jyrisevällä äänellä kehän lattialle.
Ennen kuin mies ehti nousta, tarjoilija oli jo hänen vierellään. Hän lukitsi tämän käsivarren ja teki kivuliaan lukon.
Mies yritti vapautua, mutta jokainen liike vain lisäsi painetta.
Muutaman sekunnin kuluttua hän alkoi epätoivoisesti hakata vapaalla kämmenellään lattiaa merkiksi antautumisesta.
Valtava sali vaipui täydelliseen hiljaisuuteen.
Mafiapomo nousi hitaasti nojatuolistaan kykenemättä uskomaan silmiään. Hänen voittamaton ottelijansa makasi lattialla, ja tavalliselta näyttänyt tarjoilijatar seisoi rauhallisesti hänen vieressään.
— Kuka ihme sinä oikein olet? mies kysyi lopulta.
Nuori nainen korjasi pörrööntyneitä hiuksiaan ja katsoi häntä suoraan silmiin.
— Olin kerran ammattiurheilija. Harrastin kamppailulajeja seitsemän vuotta ja osallistuin kansainvälisiin kilpailuihin. Mutta vakavan loukkaantumisen jälkeen jouduin lopettamaan urani.
Hän vaikeni hetkeksi ja jatkoi sitten:
— Tarvitsen nyt rahaa äitini hoitoon. Siksi tulin tänne töihin tarjoilijaksi. En halunnut nöyryyttää ketään, saati joutua tappelemaan. Mutta ette jättäneet minulle muuta vaihtoehtoa.
Mafiapomo tuijotti naista eikä tiennyt, mitä sanoa.
Nainen käveli rauhallisesti häkin ovelle ja lausui:
— Toivottavasti saitte nyt tarpeeksi rahaa uuteen pukuunne. Voinko palata takaisin töihini?
Ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen mies, jota koko kaupunki pelkäsi, ei saanut sanotuksi sanaakaan.

Mafiapomo päätti rangaista röyhkeää tarjoilijatyttöä ja käski heittää hänet kehään oman vahvimman ottelijansa kanssa. Mies oli lähettänyt monet vastustajansa sairaalaan. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan, mitä nuori nainen seuraavaksi tekisi. 😱😨
Kaupungin vaikutusvaltaisimmalla mafiapomolla oli lukuisia tuottoisia liiketoimia. Hän omisti ylellisiä ravintoloita, yökerhoja, kasinoita ja useita suuria yrityksiä. Eniten hän kuitenkin nautti iltojen viettämisestä salaisessa maanalaisessa taisteluklubissaan.
Klubi sijaitsi vanhan, ylellisen rakennuksen alla paikassa, jonne tavallisilla ihmisillä ei ollut pääsyä. Joka ilta sinne kokoontui varakkaita liikemiehiä, vaikutusvaltaisia virkamiehiä ja ihmisiä, jotka olivat tottuneet ratkaisemaan ongelmansa rahalla.
Valtavan salin keskellä seisoi kahdeksankulmainen kehä, jota ympäröi metalliverkko. Sen ympärille oli sijoitettu kalliita pöytiä, joiden ääressä vieraat joivat alkoholia, polttivat sikareita ja löivät valtavia vetoja.
Säännöt olivat täällä lähes olemattomat. Ottelijat astuivat kehään rahan vuoksi, ja katsojat maksoivat suuria summia päästäkseen seuraamaan raakoja taisteluita.
Poliisi tiesi klubin olemassaolosta oikein hyvin, mutta päätti sulkea siltä silmänsä, sillä omistaja maksoi avokätisesti oikeille ihmisille.
Mafiapomo itse oli julma ja äkkipikainen mies. Hän ei sietänyt vastaväitteitä ja uskoi, että jokaisen oli toteltava hänen käskyjään.
Erityisen ylpeä hän oli pääottelijastaan, valtavasta ja lihaksikkaasta urheilijasta, joka ei ollut hävinnyt ainuttakaan ottelua useaan vuoteen.
Sinä iltana klubi oli täynnä. Vieraat keskustelivat äänekkäästi, tarjoilijat kiersivät pöydästä toiseen juomia kantaen, ja kehässä valmistauduttiin seuraavaan otteluun.
Henkilökunnan joukossa työskenteli nuori nainen, joka oli aloittanut työnsä vasta muutamaa päivää aiemmin. Hän ei tiennyt juuri mitään paikan omistajasta ja yritti vain hoitaa työnsä mahdollisimman hyvin.
Nainen oli pienikokoinen, hoikka ja ulkonäöltään täysin vaarattoman oloinen. Hän kulki rauhallisesti pöytien välissä tarjotin käsissään ja yritti olla häiritsemättä ketään.
Jossain vaiheessa tarjoilijatar kantoi useita laseja, kun yksi asiakkaista työnsi yllättäen tuolinsa suoraan hänen eteensä.
Nainen kompastui, menetti tasapainonsa ja kaatoi vahingossa juomaa vieressä seisovan miehen kalliin mustan puvun päälle.
— Voi luoja, olen todella pahoillani! Se tapahtui aivan vahingossa! hän sanoi peloissaan.
Mies vilkaisi hitaasti kastunutta takkia ja nosti sitten katseensa tarjoilijaan.
— Katsotko sinä lainkaan, minne kävelet? hän kysyi kovalla äänellä.
— Anteeksi, en huomannut tuolia. Siivoan tämän heti.
— Tiedätkö edes, kenen kanssa puhut?
Nuori nainen katsoi häntä hämmentyneenä.
— En tiedä, kuka olette, mutta olen jo pyytänyt anteeksi useita kertoja.
Muutama viereisessä pöydässä istuva mies vaikeni välittömästi.
— Onko sinulla aavistustakaan, kuinka paljon tämä puku maksaa? Miten aiot korvata sen?
— Voin viedä sen pesulaan, jos haluatte.
Mies purskahti äänekkääseen nauruun.
— Pesulaan? Luuletko, että voit pilata vaatteeni ja vain kävellä tiehesi?
Nainen alkoi hermostua, mutta vastasi silti:
— Olen jo rauhallisesti selittänyt, että se tapahtui vahingossa. Miksi jatkatte minulle huutamista?
Miehen ilme muuttui hetkessä. Hän ei ollut tottunut siihen, että tavalliset työntekijät puhuivat hänelle tuolla tavalla, varsinkaan hänen vieraidensa edessä.
— Vai niin. Aiot siis vielä väittää vastaan?
Hän viittasi kaksi henkivartijaa luokseen ja osoitti kehää.
— Viekää hänet sinne. Tänään hän ansaitsee itse rahat uuteen pukuuni.
Aluksi nuori nainen luuli miehen vitsailevan, mutta vartijat olivat jo lähestyneet häntä.
— Odottakaa! Oletteko tosissanne? En ole tehnyt mitään pahaa!
Kukaan ei kuitenkaan yrittänyt puolustaa häntä.
Minuuttia myöhemmin nainen seisoi metalliverkon ympäröimän kehän sisällä. Häntä vastapäätä seisoi valtava mies, jonka rintaa ja käsivarsia peittivät tatuoinnit.
Hän oli lähes kaksi päätä tarjoilijaa pidempi, ja hänen käsivartensa näyttivät paksummilta kuin naisen jalat.
Kun katsojat ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa, koko sali räjähti nauruun.
— Lyön vetoa kymmenentuhatta, ettei hän kestä edes kolmeakymmentä sekuntia! yksi vieraista huusi.
— Minä panen kaksikymmentätuhatta sen puolesta, että hän kaatuu ensimmäisestä iskusta! toinen vastasi.
Mafiapomo asettui mukavasti nojatuoliinsa ja hymyili tyytyväisenä.
— Älä vain lopeta liian nopeasti. Annetaan hänen ensin oppia, kuinka minulle kuuluu puhua.
Nuori nainen seisoi verkon vieressä ja katseli vastustajaansa. Hänen kätensä vapisivat hieman, ja hänen silmänsä olivat selällään.
— Pyydän, päästäkää minut pois täältä. Tulin tänne vain tekemään työni, hän sanoi hiljaa.
Vastauksen sijaan kuului ottelun alkamista ilmoittava merkki.
Valtava mies virnisti ja lähti hitaasti kohti tarjoilijaa. Katsojat nousivat paikoiltaan odottaen, että ottelu päättyisi muutamassa sekunnissa.
Mutta juuri sillä hetkellä tapahtui jotakin, mikä sai koko yleisön jähmettymään kauhusta. 😱😳👇👇😰😱👇👇💔👀👉👇 Lue lisää kuvan alla olevasta ensimmäisestä kommentista 👇
