Olimme mieheni kanssa menneet naimisiin vasta hiljattain, ja asuimme aluksi hänen vanhempiensa talossa. Suhteeni anoppiini oli aluksi hyvä.
Hän toisteli jatkuvasti:
– Olet nyt minullekin kuin oma tyttäreni.
Iltaisin hän tuntui kuitenkin huolehtivan minusta erityisen paljon.
Noin kymmeneltä hän tuli makuuhuoneeseemme mukanaan lasillinen lämmintä maitoa.
– Juo tämä ennen nukkumaanmenoa. Nukut paremmin.
En ollut koskaan erityisemmin pitänyt maidosta, mutta minusta tuntui epäkohteliaalta kieltäytyä.
Anoppini jäi tavallisesti seisomaan viereeni ja odotti, kunnes olin juonut kaiken.
– Juo loppuun asti. Älä jätä mitään.

Ensimmäisinä päivinä en huomannut mitään outoa.
Vähitellen aloin kuitenkin tajuta, että maidon juomisen jälkeen minulle tapahtui jotakin kummallista. Nukahdin kirjaimellisesti kahdessakymmenessä minuutissa. Nukuin niin sikeästi, etten toisinaan aamulla edes muistanut, kuinka mieheni oli palannut töistä ja käynyt viereeni nukkumaan.
Eräänä aamuna hän sanoi hämmästyneenä:
– Yritin herättää sinut eilen illalla. Et reagoinut yhtään.
Nauroin asialle ja ajattelin olevani vain väsynyt. Sama kuitenkin toistui lähes joka ilta. Pian aloin herätä aamuisin pää raskaana ja olo kummallisena.
Kysyin asiasta mieheltäni, mutta hän vastasi:
– En ole huomannut mitään outoa. Älä nyt kuvittele kaikenlaista.
Eräänä iltana kaikki muuttui.
Makasin sängyssä ja luin lehteä, kun kuulin anoppini askeleet käytävältä. Tiesin jo, mitä oli tulossa: hän oli jälleen tuomassa minulle maitoa.
Tällä kertaa hän kuitenkin pysähtyi jostakin syystä oven ulkopuolelle.
Sitten hän kääntyi ja palasi keittiöön.
Uteliaisuuteni heräsi. Nousin hiljaa sängystä ja lähdin seuraamaan häntä.
Keittiössä paloi vain pieni valo lieden yläpuolella. Anoppini seisoi selin minuun. Hänen edessään oli tuttu maitolasini.
Sitten näin, kuinka hän kaivoi taskustaan pienen rasian.
Hän avasi sen, otti esiin tabletin ja murskasi sen lusikalla lähes hienoksi jauheeksi. Sen jälkeen hän kaatoi jauheen suoraan maitolasini ja sekoitti huolellisesti.

Tunsin, kuinka koko kehoni kylmeni.
Ehdin palata makuuhuoneeseen vain muutamaa sekuntia ennen kuin ovi avautui.
Anoppini astui sisään tavalliseen tapaansa hymyillen.
– Ole hyvä, juo tämä.
Otin lasin vastaan, mutta ensimmäistä kertaa en juonut siitä pisaraakaan.
– Käyn ensin pesemässä kasvoni.
– Voit tehdä sen myöhemmin, anoppini vastasi yllättävän terävästi. – Maito jäähtyy.
Katsoin häntä suoraan silmiin.
– Minä juon sen.
Hän seisoi vielä muutaman sekunnin paikallaan ja poistui sitten huoneesta.
Kaadoin maidon nopeasti ikkunan vieressä olevaan kukkaruukkuun ja palasin sänkyyn.
Puolen tunnin kuluttua sammutin valot ja teeskentelin nukkuvani.
Noin tunnin päästä talo oli hiljentynyt. Mieheni oli sinä yönä töissä myöhään.
Sitten makuuhuoneemme ovi alkoi avautua hyvin hitaasti.
En liikahtanutkaan.
Anoppini astui huoneeseen. Kun ymmärsin, miksi hän oli tullut takaisin ja mitä hän oli lisännyt maitooni, kauhu valtasi minut. Vielä samana yönä soitin poliisille ja pakenin talosta. 😰😱👇👇
Anoppini ei ollut tullut huoneeseen yksin.
Hänen vieressään seisoi täysin tuntematon, noin 45-vuotias mies. Hänellä oli tumma takki, ja hän vilkuili hermostuneesti ympärilleen.
Sisälläni kaikki puristui kasaan.
Anoppini astui lähemmäs sänkyä, katsoi minua ja sanoi miehelle hiljaa:
– Tuossa hän nukkuu. Rahat ensin.
En pystynyt enää makaamaan liikkumatta.
Nousin äkisti istumaan.
– Mitä täällä tapahtuu?!
Mies säpsähti ja perääntyi.
Anoppini kalpeni.
– Sinä… miksi et nuku?

– Kuka tuo mies on?! Mitä rahaa?!
Aloin huutaa niin kovaa, että naapuritkin saattoivat kuulla minut.
Anoppini yritti tulla lähemmäs.
– Rauhoitu. Olet ymmärtänyt kaiken väärin.
– Älkää tulko lähemmäs!
Tartuin yöpöydällä olevaan puhelimeeni. Tuntematon mies lähti välittömästi kohti ovea.
– Minä lähden. En halua sekaantua tähän.
– Pysähtykää! huusin. – Soitan poliisille!
Anoppini yritti tempaista puhelimen kädestäni, mutta työnsin hänet pois tieltä ja juoksin makuuhuoneesta käytävään.
Käteni tärisivät niin voimakkaasti, että numeron näppäileminen oli vaikeaa. Muutaman minuutin kuluttua poliisi saapui talolle.
Mies ei ehtinyt paeta. Poliisit ottivat hänet kiinni aivan ulko-oven luona.
Kun kerroin maidosta ja tableteista, yksi poliiseista otti heti talteen lasin sekä rasian, jota anoppini ei ollut ehtinyt piilottaa.
En vieläkään tiedä, mitä hän oli aikonut tehdä sinä yönä tai miksi hän oli tuonut tuon miehen makuuhuoneeseeni. Minulla on kuitenkin kauhistuttavia aavistuksia.
Yhden asian ymmärsin varmasti.
Myöskään aiempina iltoina, kun anoppini oli seissyt sänkyni vieressä maitolasia pidellen ja sanonut lempeästi: ”Juo tämä, niin nukahdat helpommin”, hänen tarkoituksensa ei ollut ollut huolehtia minusta.

Joka ilta anoppini toi minulle lasillisen lämmintä maitoa ennen nukkumaanmenoa ja vaati, että joisin sen viimeistä pisaraa myöten. Luulin sen olevan tavallista huolenpitoa, kunnes eräänä iltana näin vahingossa, mitä hän lisäsi lasiini ennen kuin toi sen makuuhuoneeseeni. 😨
Olimme mieheni kanssa menneet naimisiin vasta hiljattain, ja asuimme aluksi hänen vanhempiensa talossa. Suhteeni anoppiini oli aluksi hyvä.
Hän toisteli jatkuvasti:
– Olet nyt minullekin kuin oma tyttäreni.
Iltaisin hän tuntui kuitenkin huolehtivan minusta erityisen paljon.
Noin kymmeneltä hän tuli makuuhuoneeseemme mukanaan lasillinen lämmintä maitoa.
– Juo tämä ennen nukkumaanmenoa. Nukut paremmin.
En ollut koskaan erityisemmin pitänyt maidosta, mutta minusta tuntui epäkohteliaalta kieltäytyä.
Anoppini jäi tavallisesti seisomaan viereeni ja odotti, kunnes olin juonut kaiken.
– Juo loppuun asti. Älä jätä mitään.
Ensimmäisinä päivinä en huomannut mitään outoa.
Vähitellen aloin kuitenkin tajuta, että maidon juomisen jälkeen minulle tapahtui jotakin kummallista. Nukahdin kirjaimellisesti kahdessakymmenessä minuutissa. Nukuin niin sikeästi, etten toisinaan aamulla edes muistanut, kuinka mieheni oli palannut töistä ja käynyt viereeni nukkumaan.
Eräänä aamuna hän sanoi hämmästyneenä:
– Yritin herättää sinut eilen illalla. Et reagoinut yhtään.
Nauroin asialle ja ajattelin olevani vain väsynyt. Sama kuitenkin toistui lähes joka ilta. Pian aloin herätä aamuisin pää raskaana ja olo kummallisena.
Kysyin asiasta mieheltäni, mutta hän vastasi:
– En ole huomannut mitään outoa. Älä nyt kuvittele kaikenlaista.
Eräänä iltana kaikki muuttui.
Makasin sängyssä ja luin lehteä, kun kuulin anoppini askeleet käytävältä. Tiesin jo, mitä oli tulossa: hän oli jälleen tuomassa minulle maitoa.
Tällä kertaa hän kuitenkin pysähtyi jostakin syystä oven ulkopuolelle.
Sitten hän kääntyi ja palasi keittiöön.
Uteliaisuuteni heräsi. Nousin hiljaa sängystä ja lähdin seuraamaan häntä.
Keittiössä paloi vain pieni valo lieden yläpuolella. Anoppini seisoi selin minuun. Hänen edessään oli tuttu maitolasini.
Sitten näin, kuinka hän kaivoi taskustaan pienen rasian.
Hän avasi sen, otti esiin tabletin ja murskasi sen lusikalla lähes hienoksi jauheeksi. Sen jälkeen hän kaatoi jauheen suoraan maitolasini ja sekoitti huolellisesti.
Tunsin, kuinka koko kehoni kylmeni.
Ehdin palata makuuhuoneeseen vain muutamaa sekuntia ennen kuin ovi avautui.
Anoppini astui sisään tavalliseen tapaansa hymyillen.
– Ole hyvä, juo tämä.
Otin lasin vastaan, mutta ensimmäistä kertaa en juonut siitä pisaraakaan.
– Käyn ensin pesemässä kasvoni.
– Voit tehdä sen myöhemmin, anoppini vastasi yllättävän terävästi. – Maito jäähtyy.
Katsoin häntä suoraan silmiin.
– Minä juon sen.
Hän seisoi vielä muutaman sekunnin paikallaan ja poistui sitten huoneesta.
Kaadoin maidon nopeasti ikkunan vieressä olevaan kukkaruukkuun ja palasin sänkyyn.
Puolen tunnin kuluttua sammutin valot ja teeskentelin nukkuvani.
Noin tunnin päästä talo oli hiljentynyt. Mieheni oli sinä yönä töissä myöhään.
Sitten makuuhuoneemme ovi alkoi avautua hyvin hitaasti.
En liikahtanutkaan.
Anoppini astui huoneeseen. Kun ymmärsin, miksi hän oli tullut takaisin ja mitä hän oli lisännyt maitooni, kauhu valtasi minut. Vielä samana yönä soitin poliisille ja pakenin talosta. 😰😱👇👇😳👀 Lue loput kuvan alla olevasta ensimmäisestä kommentista 👇👇👇
